Hedelmättömyys

Kun puhutaan ”spontaanisti alkaneesta raskaudesta”, tiedetään, että normaali hedelmöitys tapahtuu yhdynnässä, jolloin siittiöt pääsevät naisen synnytyselimiin. Tuolloin yksi miljoonista siittiöistä kohtaa munasolun ja hedelmöittää sen munanjohtimessa. Kun munasolu on hedelmöittynyt, se jakautuu moniksi pikkusoluiksi. Näin muodostuu solurykelmä eli alkio, joka kiinnittyy kohdun seinämään. Siitä kehittyy sikiö ja myöhemmin lapsi.

Mutta toisinaan käykin niin, että lukuisista yrityksistä huolimatta raskautta ei kuulu. Jos näin ei tapahdu, on kyseessä infertiliteetti eli hedelmättömyys. Tämä tarkoittaa siis lähinnä sitä, että munasolun hedelmöittymistä ei jostain syystä tapahdu. Raskaaksi tuleminen ei aina siis ole helppoa, mikä voi aiheuttaa pariskunnille ahdistusta ja tuoda mieleen monia kysymyksiä joihin tarvitaan vastauksia. Kuitenkin on hyvä tietää, että lapsettomuudesta eli infertiliteetistä puhutaan vasta silloin, kun raskaus ei ole alkanut vuoden kuluessa huolimatta siitä, että yhdyntöjä on ollut säännöllisesti. Jos kuitenkin olet yli 35-vuotias, kannattaa ottaa yhteyttä lääkäriisi jo aiemmin. Tutkimuksiin kannattaa hakeutua aiemmin myös, jos kuukautiset ovat epäsäännölliset tai epäilee muuta gynekologista ongelmaa.

Normaalisti ehkäisyn poisjättämisen jälkeen raskaus alkaa 80–85 %:lla pareista vuoden kuluessa. Tämänkin jälkeen kuitenkin vielä puolet tulee raskaaksi ilman hoitoja seuraavan vuoden kuluessa. On arvioitu, että kaikista pareista jopa 15 % kärsii jossakin elämänsä vaiheessa tahattomasta lapsettomuudesta. Monet heistä kuitenkin saavat myöhemmin lapsen, osa hedelmöityshoitojen avulla.

Hedelmättömyyden syitä on useita, yleensä naisilla yleisimpiä hedelmättömyyden syitä ovat endometrioosi, kohtuontelon viat, munanjohtimiin liittyvät sairaudet ja hormonihäiriöt. Miehillä taas hedelmättömyyden takana on useimmiten sperman laadun heikentyminen: siittiöiden vähyys, epänormaalien siittiöiden suuri osuus tai huono liikkuvuus. Lapsettomuushoitoihin tulleilta pareilta (sekä miehiltä että naisilta) on

löydetty enemmän kromosomimuutoksia kuin väestöstä keskimäärin, mikä saattaa joissakin tapauksissa olla syynä lapsettomuuteen.

Hedelmöityshoidoissa on kuitenkin aina myös

riskinsä, vaikka hoitoja pyritäänkin jatkuvasti kehittämään turvallisemmiksi, sekä potilaille, että syntyville lapsille. Merkittävin hedelmöityshoitoihin liittyvä riskitekijä on monisikiöraskaus, jolloin yhden alkion lisäksi kehittyykin toinen tai jopa useampia. Tämä voi aiheuttaa terveysongelmia sekä äidille että lapsille. Erityisesti

Suomessa monisikiöraskauksien määrä on vähentynyt, koska yhä useammassa hoidossa potilaalle siirretään yksi tai korkeintaan kaksi alkiota. Raskauden alkamiseen vaikuttaa myös siirrettävän alkion laatu; hyvällä alkiolla raskauden todennäköisyys paranee. IVF -hoidon jälkeen raskaus alkaa noin joka kolmannella potilaalla.

Väestöliiton mukaan lapsettomien määrä on noussut Suomessa viimeisen 20 vuoden aikana. Tilastokeskuksen mukaan vuoden 2009 kaikista hedelmöityshoidoista seurasi yhteensä 3 112 raskautta, joista syntyi 2 548 lasta. Se tarkoittaa sitä, että on 4,2 prosenttia kaikista syntyneistä lapsista syntyi hedelmöityshoitojen avulla. Vuonna

2009 aloitettiin yhteensä noin 13 500 hedelmöityshoitoa, mikä on kuitenkin jonkin verran vähemmän kuin vuonna 2008 (-0,7 %). Vuonna 2009 hedelmöityshoidoista runsaat 9 000 oli koeputki- ja mikrohedelmöityshoitoja (IVF ja ICSI) tai niihin liittyviä pakastetun alkion siirtoja (FET) ja runsaat 4 500 oli inseminaatiohoitoja (IUI). Ennakkotietojen mukaan vuonna 2010 aloitettiin yhteensä runsaat 14 000 hedelmöityshoitoa eli 3,4 prosenttia enemmän kuin vuonna 2009. Kaikista vuonna 2009 tehdyistä hedelmöityshoidoista lähes 15 prosenttia tehtiin luovutetuilla sukusoluilla. Kun verrataan vuoteen 2008, niin vuonna 2009 luovutetuilla siittiöillä tehtyjen inseminaatiohoitojen määrä nousi melkein 28 prosenttia. Luovutetuilla siittiöillä tehtyjen koeputkihedelmöityshoitojen määrä nousi vuonna 2009 yli 30 prosenttia eli vuoden 2007 tasolle. Vuonna 2009 luovutetuilla munasoluilla tehdyt hedelmöityshoidot lisääntyivät kahdeksan prosenttia vuoteen 2008 verrattuna. Kuitenkin ennakkotietojen mukaan vuonna 2010 luovutetuilla munasoluilla tehtyjen hedelmöityshoitojen määrä laski kuitenkin 23 prosenttia. (Stakes 2011)

Hedelmättömyyden syitä on useita, yleensä naisilla yleisimpiä hedelmättömyyden syitä ovat endometrioosi, kohtuontelon viat, munanjohtimiin liittyvät sairaudet ja hormonihäiriöt. Miehillä taas hedelmättömyyden takana on useimmiten sperman laadun heikentyminen: siittiöiden vähyys, epänormaalien siittiöiden suuri osuus tai huono liikkuvuus. Lapsettomuushoitoihin tulleilta pareilta (sekä miehiltä että naisilta) on löydetty enemmän kromosomimuutoksia kuin väestöstä keskimäärin, mikä saattaa joissakin tapauksissa olla syynä lapsettomuuteen. Hedelmällisyyteen voi myös itse vaikuttaa jonkin verran. Sekä ali- että ylipaino heikentävät hedelmällisyyttä. Liikuntaan ja terveelliseen ruokavalioon kannattaa siis kiinnittää paljon huomiota. Runsas tupakointi ja alkoholin käyttö heikentävät hedelmällisyyttä sekä miehillä että naisilla.

Tutkimuksiin voi hakeutua kunnallisen tai yksityisen terveydenhuollon kautta.

Lapsettomuutta voi yrittää ennaltaehkäistä pitämällä huolta itsestään. Sukupuolitautien ehkäisy ja tehokas hoito on erittäin tärkeää. Normaali liikunta, hyvä ruokavalio ja päihteiden ja tupakoinnin välttäminen on myös suositeltavaa.

Comments are closed.